bun

Englanti

Substantiivi

bun (monikko buns)

1. pikkupulla; sämpylä
2. nuttura

Japani

Latinisointi

bun

1. rōmaji-transkriptio sanasta ぶん

Romania

Adjektiivi

bun m./n., bună f., monikko: buni m., bune f./n. (määräiset muodot: bunul m./n., buna f., bunii m., bunele f./n.)

1. hyvä

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui bun
määräinen	bunului
monikko	unor bunuri
määräinen	bunurilor

bun n. (määräinen: bunul, monikko: bunuri, määräinen: bunurile)

1. hyvä

Etymologia

latinan sanasta bonus ’hyvä’