dico

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Ido

Substantiivi

dico (yksikön akkusatiivi dicon; monikko dici, monikon akkusatiivi dicin)

  1. sanominen, kertominen

Italia

Verbi

dico

  1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire

Latina

Verbi

dīcō (III) (akt. prees. inf. dīcere, ind. perf. y. 1. p. dīxī, part. perf. dīctus) (taivutus[luo])

  1. puhua
    haec dixit in synagoga docens in Capharnaum
    Näin [Jeesus] puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa. – Joh. 6:59
  2. sanoa

Ranska

Substantiivi

dico m. (monikko dicos[luo])

  1. (arkikieltä) sanakirja

Etymologia

arkikielinen lyhennys, dictionnaire + -o

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads