dimma

Fääri

Adjektiivi

dimma

1. monikon genetiivin epämääräinen vahva muoto sanasta dimmur
2. yksikön akkusatiivin feminiinin epämääräinen vahva muoto sanasta dimmur

Substantiivi

dimma f. (ei monikkoa)

1. yöllinen pimeys

Ääntäminen

• IPA: [ˈtɪmːa]

Verbi

dimma

1. pimentyä, pimetä

Islanti

Substantiivi

dimma f. (ei monikkoa)

1. pimeys

Ääntäminen

• IPA: /ˈtɪmːa/

Verbi

dimma

1. hämärtyä, pimetä

Muinaisenglanti

Adjektiivi

dimma

1. monikon nominatiivin feminiinin vahva muoto sanasta dimm
2. monikon akkusatiivin feminiinin vahva muoto sanasta dimm
3. yksikön nominatiivin maskuliinin heikko muoto sanasta dimm

Ääntäminen

• IPA: /ˈdim.mɑ/

Tavutus

• tavutus: dim‧ma

Ruotsi

Substantiivi

dimma yl. (1) (yks. määr. dimman[luo], mon. epämäär. dimmor[luo], mon. määr. dimmorna[luo])

1. sumu

   Båtfarare vilse i dimman i morse. (HBL)

   Veneilijät eksyksissä sumussa tänä aamuna.

Liittyvät sanat

• dimmig, dimmighet
• dimbildning
• mist, mistsignal
• nebulosa
• tjocka
• töcken, töcknighet

Aiheesta muualla

• dimma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)