eg

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Hollanti

Substantiivi

eg m./f. 

  1. äes

Verbi

eg

  1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä eggen
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä eggen
  3. imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä eggen

Tanska

Substantiivi

eg yl. (yks. määr. egen[luo], mon. epämäär. ege[luo], mon. määr. egene[luo])

  1. tammi

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads