emane

Viro

Substantiivi

emane (gen. emase, part. emast)

1. naaras

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 10 (soolane) soolane

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	emane	emased
genetiivi	emase	emaste
partitiivi	emast	emaseid
illatiivi	emasesse	emastesse emaseisse
inessiivi	emases	emastes emaseis
elatiivi	emasest	emastest emaseist
allatiivi	emasele	emastele emaseile
adessiivi	emasel	emastel emaseil
ablatiivi	emaselt	emastelt emaseilt
translatiivi	emaseks	emasteks emaseiks
terminatiivi	emaseni	emasteni
essiivi	emasena	emastena
abessiivi	emaseta	emasteta
komitatiivi	emasega	emastega

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	emane	emased
Genetiivi	emase	emaste
Partitiivi	emast	emaseid
Illatiivi	emasesse	emastesse

Liittyvät sanat

• (uros, koiras) isane

Aiheesta muualla

• emane Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• emane sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Lähteet

• Suomi-viro-suomi taskusanakirja / Helga Laanpere – Helsinki : WSOY, [1991] 2007.