erhellen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	erhellst
ind. prees. y. 3. p.	erhellt
ind. imperf. y. 3. p.	erhellte
part. perf.	erhellt
apuverbi	haben

erhellen

1. kirkastaa, valaista
2. refl.: sich (a) erhellen kirkastua
3. yksipersoonainen: es erhellt aus (d) ilmetä jstak, käydä ilmi jstak

   Daraus erhellt, dass...

   Siitä ilmenee, että...

Etymologia

er- + hell + -en