ero
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
ero (1)
- se, miten jokin poikkeaa toisesta
- Minusta niillä ei ole mitään eroa.
- Sukupuolten välillä on monia eroja.
- erilleen lähtö
- En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.
- EU-ero, euroero
- ihmissuhteen päättyminen, avioero
- Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.
- viran tai aseman jättäminen
- (matematiikka) erotus
- Mitta-arvojen ero oli suuri.
- erillään olo, erossaolo
- Kissa ja koira ovat erossa toisistaan.
- etäisyys, välimatka
- Sillä ja sillä on eroa 1 metri.
Ääntäminen
- IPA: /ˈero/, [ˈe̞ro̞]
- tavutus: e‧ro
Taivutus
Käännökset
1. se, miten jokin poikkeaa toisesta
|
2. erilleen lähteminen
|
3. ihmissuhteen päättyminen
|
4. virasta, asemasta
|
6. erillään olo, erossaolo
|
7. etäisyys, välimatka
|
Liittyvät sanat
Johdokset
Synonyymit
Yhdyssanat
aikaero, aste-ero, asumusero, avioero, avoero, eroahdistus, eroanomus, erohakemus, erojuhla, erokirja, eronhetki, eronpyyntö, eropaperit, eroperuste, eroraha, erosija, erotodistus, erotuomari, erovuoro, hinnanero, hintaero, ikäero, joukkoero, jännite-ero, korkeusero, kurssiero, laatuero, luokkaero, lämpöero, maaliero, mielipide-ero, näkemysero, pesäero, pituusero, potentiaaliero, rakenne-ero, sukupuoliero, tasoero, tuloero, virkaero, vivahde-ero, voimakkuusero
Aiheesta muualla
- ero Kielitoimiston sanakirjassa
- ero Tieteen termipankissa
- ero Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 504 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Esperanto
Substantiivi
ero (yks. akk. eron; mon. eroj, mon. akk. erojn)
Ido
Substantiivi
ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eri, monikon akkusatiivi erin)
Italia
Verbi
ero
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
- Da giovane ero più forte.
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads