erteilen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	erteilst
ind. prees. y. 3. p.	erteilt
ind. imperf. y. 3. p.	erteilte
part. perf.	erteilt
apuverbi	haben

erteilen

1. antaa, jakaa (yl. kun annetaan/jaetaan jotakin abstraktia ja/tai antamis-/jakamiskertoja ei voi tarkasti erottaa toisistaan tms.)
2. funktioverbi, jonka mukana oleva substantiivi kertoo koko fraasin merkityksen; antaa, järjestää

   (d) Unterricht erteilen opettaa jkta, antaa opetusta jklle

   (d) einen Rat erteilen neuvoa jkta, antaa neuvo jklle

3. (oikeustiede) myöntää (lupa)

   jemandem eine Konzession für ein Taxiunternehmen erteilen myöntää jklle taksilupa

Etymologia

er- + teilen