farfar

Ruotsi

Substantiivi

farfar yl. (5) (yks. määr. farfadern, mon. epämäär. farfäder, mon. määr. farfäderna)

1. isoisä, isänisä

Etymologia

yhdyssana sanoista far ja far

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• farfader

Tanska

Substantiivi

farfar yl. (yks. määr. farfaren [luo], mon. epämäär. farfædre [luo], mon. määr. farfædrene [luo])

1. isoisä (isänpuoleinen)

Etymologia

yhdyssana sanoista far ja far

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• farfader