fira

Katalaani

Substantiivi

fira f.

1. messut

Ruotsi

Verbi

fira (1)

1. viettää (juhlaa)
2. (merenkulku) laskea, löysätä, päästää

Taivutus

Taivutus – fira
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	firar[luo]	firas
imperfekti	firade	firades
supiini	firat	firats
imperatiivi	fira	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: fira
• passiivin infinitiivi: firas
• aktiivin part. prees: firande[luo]
• passiivin part. prees: firandes
• part. perf.: yl. firad, n. firat, määr./mon. firade