haat

Suomi

Substantiivi

haat

1. monikkomuoto sanasta haka

Afrikaans

Verbi

haat

1. vihata

Hollanti

Substantiivi

haat m. (ei monikkoa)

1. viha

Ääntäminen

• IPA: /ɦaːt/

Etymologia

• keskihollannin hat < muinaishollannin *hat < germaanisen kantakielen *hataz

Liittyvät sanat

• haten

Verbi

haat

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä haten
2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 2. persoonan preesens verbistä haten
3. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä haten
4. (taivutusmuoto) imperatiivimuoto verbistä haten

Marikopa

Substantiivi

haat

1. (taivutusmuoto) monikko sanasta hat

Tetum

Numeraali

haat

1. (kardinaaliluku) neljä