hakkelus

Suomi

Substantiivi

hakkelus (39)^[1]

1. (keittiö) ruoanvalmistukseen käytettävää veitsellä tai hakkurilla hienoksi pienennettyä lihaa, lihahakkelus, tai silputtuja juureksia, vihanneksia yms.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑkːelus/
• tavutus: hak‧ke‧lus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hakkelus	hakkelukset
genetiivi	hakkeluksen	hakkelusten hakkeluksien
partitiivi	hakkelusta	hakkeluksia
akkusatiivi	hakkelus; hakkeluksen	hakkelukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	hakkeluksessa	hakkeluksissa
elatiivi	hakkeluksesta	hakkeluksista
illatiivi	hakkelukseen	hakkeluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hakkeluksella	hakkeluksilla
ablatiivi	hakkelukselta	hakkeluksilta
allatiivi	hakkelukselle	hakkeluksille
muut sijamuodot
essiivi	hakkeluksena	hakkeluksina
translatiivi	hakkelukseksi	hakkeluksiksi
abessiivi	hakkeluksetta	hakkeluksitta
instruktiivi	–	hakkeluksin
komitatiivi	–	hakkeluksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hakkelukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hakkelus-

Käännökset

1. keittiö: ruoanvalmistukseen käytettävää veitsellä tai hakkurilla hienoksi pienennettyä lihaa, lihahakkelus, tai silputtuja juureksia, vihanneksia yms

espanja: picadillo m.

ruotsi: hackelse

Liittyvät sanat

• jauheliha

Aiheesta muualla

• hakkelus Kielitoimiston sanakirjassa