hellen
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Ruotsi
Substantiivi
hellen yl. (3) (yks. määr. hellenen [luo], mon. epämäär. hellener [luo], mon. määr. hellenerna [luo])
Saksa
Adjektiivi
hellen
- taivutusmuoto sanasta hell:
- yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto
- yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto
- yksikön neutrin vahva genetiivimuoto
- yksikön heikko datiivimuoto
- yksikön heikko genetiivimuoto
- monikon vahva datiivimuoto
- monikon heikko muoto
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads