hiipiä

Suomi

Verbi

hiipiä (61-E) (taivutus[luo])

1. liikkua varpaisillaan hitaasti ja mahdollisimman äänettömästi

   Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin. (Elegia-runo, Eino Leino)

Ääntäminen

• IPA: /ˈhiːpiæˣ/
• tavutus: hii‧pi‧ä

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: hiipiminen, hiivintä
• verbit: hiiviskellä

Aiheesta muualla

• hiipiä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa