hor

Ruotsi

Substantiivi

hor n. (yks. määr. horet [luo], ei monikkoa)

1. (vanhahtava) huorinteko

Serbia

Substantiivi

hȏr m. (kyrillinen хор)

1. kuoro

Ääntäminen

• IPA: /xôːr/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	hȏr	hórovi
genetiivi	hȏra	hórōvā
datiivi-lokatiivi	hȏruD hóruL	hórovima
akkusatiivi	hȏr	hórove
vokatiivi	hore	hórovi
instrumentaali	hȏrom	hórovima

Aiheesta muualla

• Николић, Мирослав (2011): hor, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 1439