idiot

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Englanti

Substantiivi

idiot (monikko idiots)

  1. (halventava) idiootti (haukkumasana)
  2. (vanhentunut, lääketiede) idiootti

Liittyvät sanat

Sanaliitot

Kroatia

Substantiivi

yksikkö monikko
nominatiiviidìotidìoti
genetiiviidìotaidìōtā
datiivi-lokatiiviidìotuidìotima
akkusatiiviidìotaidìote
vokatiiviidìoteidìoti
instrumentaaliidìotomidìotima

idìot m. 

  1. (halventava) idiootti

Ääntäminen

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • idìot Školski rječnik hrvatskoga jezika

Ranska

Adjektiivi

idiot, -e

  1. idioottimainen, älytön, hölmö, typerä
  2. (psykologia) tylsämielinen

Substantiivi

idiot m.

  1. (arkikieltä, halventava) idiootti, ääliö, hölmö, typerys

Aiheesta muualla

  • idiot Trésor de la langue française informatisé sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Substantiivi

idiot yl. (3) (yks. määr. idioten[luo], mon. epämäär. idioter[luo], mon. määr. idioterna[luo])

  1. (arkikieltä, halventava) idiootti, ääliö

Aiheesta muualla

  • idiot Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads