ime

Suomi

Verbi

ime

1. (taivutusmuoto) verbistä imeä

Inarinsaame

Substantiivi

ime

1. täti (sedän tai enon vaimo)
2. käly (isoveljen vaimo)
3. muun vanhemman miessukulaisen vaimo

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	ȉme	imèna
genetiivi	ȉmena	iménā
datiivi-lokatiivi	ȉmenu	imènima
akkusatiivi	ȉme	imèna
vokatiivi	ȉme	imèna
instrumentaali	ȉmenom	imènima

ȉme n. 

1. nimi

Ääntäminen

• IPA: /'îme/
• tavutus: i‧me

Liittyvät sanat

• imenski, imenovati

Aiheesta muualla

• ȉme Hrvatski jezični portal
• ȉme Školski rječnik hrvatskoga jezika

Serbia

Substantiivi

ȉme n. (kyrillinen име)

1. nimi

Sloveeni

Substantiivi

ime n.

1. nimi

Viro

Substantiivi

ime (gen ime, part imet)

1. ihme

   tehnika imed – tekniikan ihmeet

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 16 (pere) pere

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	ime	imed
genetiivi	ime	imede
partitiivi	imet	imesid
illatiivi	imesse	imedesse
inessiivi	imes	imedes
elatiivi	imest	imedest
allatiivi	imele	imedele
adessiivi	imel	imedel
ablatiivi	imelt	imedelt
translatiivi	imeks	imedeks
terminatiivi	imeni	imedeni
essiivi	imena	imedena
abessiivi	imeta	imedeta
komitatiivi	imega	imedega

Liittyvät sanat

• imelik
• looduseime, maailmaime, tehnikaime

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : ime
• ime Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)