imuri

Suomi

Substantiivi

imuri (6)

1. pölynimuri
2. rikkaimuri
3. huippuimuri, koneellisen ilmastoinnin osa
4. (vanhentunut) musteen kuivaamiseen käytetty paperi; imupaperi
5. (kuvaannollisesti) huono maalivahti
6. huume nenään vedettävät päihde

Ääntäminen

• IPA: /ˈimuri/
• tavutus: i‧mu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	imuri	imurit
genetiivi	imurin	imurien imureiden imureitten
partitiivi	imuria	imureita imureja
akkusatiivi	imuri; imurin	imurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	imurissa	imureissa
elatiivi	imurista	imureista
illatiivi	imuriin	imureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	imurilla	imureilla
ablatiivi	imurilta	imureilta
allatiivi	imurille	imureille
muut sijamuodot
essiivi	imurina	imureina
translatiivi	imuriksi	imureiksi
abessiivi	imuritta	imureitta
instruktiivi	–	imurein
komitatiivi	–	imureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	imuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi imeä + johdin -uri

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: imuroida

Yhdyssanat

huippuimuri, keskusimuri, märkäimuri, pölynimuri, rikkaimuri

Aiheesta muualla

• imuri Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 533 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa