jalus

Suomi

Substantiivi

jalus (39)

1. jalusta, jalkarakenne
2. (purjehdus) köysi jolla kannelta käsin säädellään raakapurjeita

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑlus/
• tavutus: ja‧lus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jalus	jalukset
genetiivi	jaluksen	jalusten jaluksien
partitiivi	jalusta	jaluksia
akkusatiivi	jalus; jaluksen	jalukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	jaluksessa	jaluksissa
elatiivi	jaluksesta	jaluksista
illatiivi	jalukseen	jaluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jaluksella	jaluksilla
ablatiivi	jalukselta	jaluksilta
allatiivi	jalukselle	jaluksille
muut sijamuodot
essiivi	jaluksena	jaluksina
translatiivi	jalukseksi	jaluksiksi
abessiivi	jaluksetta	jaluksitta
instruktiivi	–	jaluksin
komitatiivi	–	jaluksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jalukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	jalus-

Etymologia

• substantiivi jalka (heikko vartalo jala- ) + johdin -us (:-ukse-)

Liittyvät sanat

• jalustaa
• jalustin

Synonyymit

• skuutti, kuutti, jalusköysi

Yhdyssanat

jaluskivi, jalusköysi, jalusliesma, jalusosa, jalussolmu

Aiheesta muualla

• jalus Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Adverbi

jalus

1. jaloissa, tiellä

Postpositio

jalus

1. (gen. +) jaloissa, tiellä

   Ei taha siin teiste jalus olla. – En halua olla täällä toisten jaloissa.

Substantiivi

jalus

1. jalustin
2. (anatomia) jalustin, jalustinluu