juontua

Suomi

Verbi

juontua (52-J) (taivutus[luo])

1. olla peräisin; tulla, seurata jostakin; juontaa juurensa

   Sana "isä" juontuu kantauralin sanasta "*ičä".

   Perheeni juontuu Inkerinmaalta.

2. ohjautua, muuttua, päätyä, johtua

   Keskustelumme juontui taas kerran samoihin asioihin.

   Sade juontuu myrskyksi.

3. tulla juonnetuksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuo̯nt̪uɑˣ/
• tavutus: juon‧tu‧a

Etymologia

• verbi juontaa (vahva vartalo juont|a- + pääte -ua)
• substantiivi juoni (konsonanttivartalo juon- + pääte -tua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: juontuminen

Idiomit

• juontua mieleen = juolahtaa mieleen

Aiheesta muualla

• juontua Kielitoimiston sanakirjassa