kartuttaa

Suomi

Verbi

kartuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. lisätä, kasvattaa

   Monet yrittävät kartuttaa omaisuuttaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrt̪ut̪ːɑːˣ/
• tavutus: kar‧tut‧taa

Etymologia

• kausatiivijohdos verbistä karttua (heikko vartalo kartu- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. lisätä, kasvattaa

englanti: accumulate ruotsi: öka, utöka

unkari: gyarapít

Liittyvät sanat

• kerryttää

Johdokset

• substantiivit: kartuttaminen, kartutus

Aiheesta muualla

• kartuttaa Kielitoimiston sanakirjassa