karu

Suomi

Adjektiivi

karu (1) (komparatiivi karumpi, superlatiivi karuin) (taivutus[luo])

1. (maastosta) autio, niukkakasvuinen

   Kuusikko karulla kasvupaikalla

2. askeettinen, koruton

   Asuintila on melko hienosteleva ja kaukana luostarin muusta karusta yksinkertaisuudesta.

3. kaunistelematon

   karu totuus, karu sanoma

4. kova, tyly

   karu kohtalo, karu tappio, karu paluu arkeen

   Suomi putosi finaalista karulla tavalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑru/
• tavutus: ka‧ru

Käännökset

1. maastosta

englanti: bare

saksa: karg

Liittyvät sanat

• karussa

Johdokset

• adverbit: karusti

• verbit: karuuntua
• substantiivit: karukko, karuus

Aiheesta muualla

• karu Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

kȁru

1. yksikön datiivimuoto sanasta karo
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta karo

Viro

Substantiivi

karu (gen karu, part karu)

1. karhu

   Karud magavad kogu talve. – Karhut nukkuvat koko talven.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	karu	karud
genetiivi	karu	karude
partitiivi	karu	karusid
illatiivi	karusse	karudesse
inessiivi	karus	karudes
elatiivi	karust	karudest
allatiivi	karule	karudele
adessiivi	karul	karudel
ablatiivi	karult	karudelt
translatiivi	karuks	karudeks
terminatiivi	karuni	karudeni
essiivi	karuna	karudena
abessiivi	karuta	karudeta
komitatiivi	karuga	karudega

Liittyvät sanat

• karulik
• emakaru , emaskaru, karuema, karupoeg
• karujaht
• pruunkaru, kaeluskaru, jääkaru, bambuskaru, pesukaru
• joomakaru, merekaru, mürakaru
• karukell, karukõrv, karulauk, karuputk, karusõrg, karutubakas
• karukaer, karuvabarn

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : karu
• karu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)