kiillottaa

Suomi

Verbi

kiillottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. tehdä hankaamalla heijastavaksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːlːot̪ːɑːˣ/
• tavutus: kiil‧lot‧taa

Etymologia

• substantiivi kiilto (heikko vartalo kiillo- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. tehdä hankaamalla heijastavaksi

englanti: polish islanti: fægja ruotsi: polera

turkki: parlatmak venäjä: наводить блеск, начищать, полировать

Liittyvät sanat

• kiilto, kiille, kiiltävä

Johdokset

• substantiivit: kiillote, kiillotin, kiillottaminen, kiillotus
• verbit: kiillottua

Aiheesta muualla

• kiillottaa Kielitoimiston sanakirjassa