kiiruhtaa

Suomi

Verbi

kiiruhtaa (55-F) (taivutus)

1. (intransitiivinen) joutua, rientää, pitää kiirettä

   Työpäivän jälkeen kiiruhdan kotiin.

2. (transitiivinen) jouduttaa, hoputtaa

   On menetelmiä, joilla voidaan kiiruhtaa synnytystä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːruht̪ɑːˣ/
• tavutus: kii‧ruh‧taa

Käännökset

1. joutua, rientää, pitää kiirettä

englanti: hurry

2. jouduttaa, hoputtaa

englanti: rush, hurry, hasten

Liittyvät sanat

• kiirehtiä
• rientää

Johdokset

• substantiivit: kiiruhtaminen

Aiheesta muualla

• kiiruhtaa Kielitoimiston sanakirjassa