kiskoa

Suomi

Substantiivi

kiskoa

1. yksikön partitiivimuoto sanasta kisko

Verbi

kiskoa (52) (taivutus[luo])

1. vetää tai repiä kovalla voimalla
2. veloittaa rahaa, erityisesti korkoa, ylenmääräisesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiskoɑˣ/
• tavutus: kis‧ko‧a

Käännökset

1. vetää

englanti: haul, tug espanja: tirar ido: arachar, tirar portugali: tirar

ranska: arracher, traîner ruotsi: dra saksa: rücken viro: kiskuma, tõmbama

2. veloittaa ylenmääräisesti

saksa: wuchern

venäjä: драть

Liittyvät sanat

• koronkiskonta, koronkiskuri

Johdokset

• substantiivit: kiskoja, kiskominen, kiskonta, kiskuri
• verbit: kiskaista

Aiheesta muualla

• kiskoa Kielitoimiston sanakirjassa