kol

Muinaisyläsaksa

Substantiivi

kol n.

1. hiili

Etymologia

• germaanisen kantakielen sanasta *kulą

Ruotsi

Substantiivi

kol n. (5) (yks. määr. kolet[luo], mon. epämäär. kol, mon. määr. kolen[luo])

1. hiili (alkuaine)
2. hiili (polttoaine)

Liittyvät sanat

• kola, lägga på ett kol

Yhdyssanat

• brunkol, grillkol, kolatom, koldioxid, kolgruva, kolhalt, kolkraft, kolkällare, kolmila, kolneutral, kolsvart, stenkol, träkol

Aiheesta muualla

• kol Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Turkki

Substantiivi

kol -lu

1. (anatomia) käsivarsi