komento

Suomi

Substantiivi

komento (1-J)

1. varsinkin sotilaallinen lyhyt suullinen käsky
2. (tietotekniikka) käsky, jolla laite ohjaa toisen laitteen toimintaa; tietokoneelle varsinkin tekstimuodossa annettu tehtävä
3. varsinkin sotilaallinen päällikkyys, johto, määräysvalta
4. kuri, järjestys, elämänmeno, "meininki"

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoment̪o/
• tavutus: ko‧men‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	komento	komennot
genetiivi	komennon	komentojen
partitiivi	komentoa	komentoja
akkusatiivi	komento; komennon	komennot
sisäpaikallissijat
inessiivi	komennossa	komennoissa
elatiivi	komennosta	komennoista
illatiivi	komentoon	komentoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	komennolla	komennoilla
ablatiivi	komennolta	komennoilta
allatiivi	komennolle	komennoille
muut sijamuodot
essiivi	komentona	komentoina
translatiivi	komennoksi	komennoiksi
abessiivi	komennotta	komennoitta
instruktiivi	–	komennoin
komitatiivi	–	komentoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	komenno-
vahva vartalo	komento-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ruotsin sanasta kommando^[1]; Sana voidaan nähdä myös johdoksena verbistä komentaa (vahva vartalo komenta- + johdin -o)^[2].

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

komentoalus, komentohihna, komentokehote, komentokuori, komentomoduuli, komentopaikka, komentoporras, komentorivi, komentorivitulkki, komentosilta, komentosuhde, komentotalous, komentoteitse, komentotie, komentotulkki, komentovyö, komentoääni, tulikomento

Aiheesta muualla

• komento Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 411, 595, 604 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa