koppar

Norja (nynorsk)

Substantiivi

koppar m. (monikkomuotoinen, ei yksikkömuotoa)

1. isorokko
2. kuppa

Substantiivi

koppar m.

1. (vanhentunut) ennen vuoden 2012 kielenuudistusta käytetty rinnakkaismuoto sanasta kopar

Substantiivi

koppar

1. (taivutusmuoto) monikon epämääräinen muoto sanasta kopp

Verbi

koppar

1. (taivutusmuoto) preesensmuoto verbistä koppe

Ruotsi

Substantiivi

koppar yl. (yks. määr. kopparn[luo], ei monikkoa)

1. kupari

Aiheesta muualla

• koppar Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Substantiivi

koppar

1. monikon epämääräinen muoto sanasta kopp