kuula

Suomi

Substantiivi

kuula (10)

1. pienehkö kova pallo

   Fortunapeliin tarvitaan kuulia.

   Kuula on kuulalaakerin tärkeä osa.

2. (urheilu) kuulantyönnössä käytettävä urheiluväline
3. vanhojen tykkien pyöreä metalliammus; myös luoti

   saada kuula kalloonsa

4. (matematiikka) pallopinnan sisään jäävä avaruuden osa

   Olkoon origossa a-säteinen avoin kuula.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːlɑ/
• tavutus: kuu‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuula	kuulat
genetiivi	kuulan	kuulien (kuulain)
partitiivi	kuulaa	kuulia
akkusatiivi	kuula; kuulan	kuulat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuulassa	kuulissa
elatiivi	kuulasta	kuulista
illatiivi	kuulaan	kuuliin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuulalla	kuulilla
ablatiivi	kuulalta	kuulilta
allatiivi	kuulalle	kuulille
muut sijamuodot
essiivi	kuulana	kuulina
translatiivi	kuulaksi	kuuliksi
abessiivi	kuulatta	kuulitta
instruktiivi	–	kuulin
komitatiivi	–	kuuline- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuula-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin kula

Käännökset

1. pienehkä kova pallo

ruotsi: kula

turkki: bilye, bilya, misket

Liittyvät sanat

• fortunapeli

Johdokset

• adjektiivit: kuulakas

Yhdyssanat

geishakuula, hahvakuula, kuula-ase, kuulakilpailu, kuulakynä, kuulakärkikynä, kuulalaakeri, kuulalaakeroida, kuulamörssäri, kuulantyöntäjä, kuulantyöntö, kuulantyöntökilpailu, kuularinki, kuularuisku, marmorikuula, nahkakuula, nuohouskuula, pyssynkuula, tykinkuula

Aiheesta muualla

• kuula Kielitoimiston sanakirjassa
• kuula Suomen murteiden sanakirjassa
• kuula Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viro

Verbi

kuula

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuulama
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuulama
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuulama

Aiheesta muualla

• kuula Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)