kyltti

Katso artikkeli Kyltti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kyltti (5-C)

1. taulu, kilpi

   Entisaikaan parturin kyltissä oli välskärin välineet.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkylt̪ːi/
• tavutus: kylt‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyltti	kyltit
genetiivi	kyltin	kylttien (kylttein)
partitiivi	kylttiä	kylttejä
akkusatiivi	kyltti; kyltin	kyltit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kyltissä	kylteissä
elatiivi	kyltistä	kylteistä
illatiivi	kylttiin	kyltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kyltillä	kylteillä
ablatiivi	kyltiltä	kylteiltä
allatiivi	kyltille	kylteille
muut sijamuodot
essiivi	kylttinä	kyltteinä
translatiivi	kyltiksi	kylteiksi
abessiivi	kyltittä	kylteittä
instruktiivi	–	kyltein
komitatiivi	–	kyltteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kylti-
vahva vartalo	kyltti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. taulu, kilpi

englanti: sign, plaque

turkki: levha, tabela

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

katukyltti, liikekyltti, liikennekyltti, metallikyltti, tiekyltti, tienvarsikyltti

Aiheesta muualla

• kyltti Kielitoimiston sanakirjassa