laistaa

Suomi

Verbi

laistaa (56) (taivutus) tai (53)

1. ~ (akk.) tai ~ (elat.) vältellä, laiminlyödä (velvollisuuksia, vastuuta)

   Hän laistaa vastuunsa aina kun silmä välttää.

   Hän yritti laistaa työnteosta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑi̯st̪ɑːˣ/
• tavutus: lais‧taa

Liittyvät sanat

• passata

Johdokset

• substantiivit: laistaminen, laisto

Aiheesta muualla

• laistaa Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• Taivutustyyppi 53 on oikein per Nykysuomen sanakirja.