leib

Vepsä

Substantiivi

leib (gen leibän, mon part leibid)

1. leipä

Viro

Substantiivi

leib (l`eib; gen leiva, part leiba, adit leiba)

1. leipä (myös kuvaannollisesti)

   Läheb kroonu leivale, 'sõjaväkke'. – Lähtee kruunun leipiin, 'sotaväkeen'.

2. tumma leipä, ruokaleipä

   Ostab poest leiba ja saia. – Ostaa kaupasta tummaa ja vaaleaa leipää.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22u (l`eib) leib
• SVSSK 22u (hind)

ÕS 22u

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	leib	leivad
genetiivi	leiva	leibade
partitiivi	leiba	leibu leibasid
illatiivi	(lyhyt) leiba	leibadesse (leivusse)
	(pitkä) leivasse
inessiivi	leivas	leibades (leivus)
elatiivi	leivast	leibadest (leivust)
allatiivi	leivale	leibadele (leivule)
adessiivi	leival	leibadel (leivul)
ablatiivi	leivalt	leibadelt (leivult)
translatiivi	leivaks	leibadeks (leivuks)
terminatiivi	leivani	leibadeni
essiivi	leivana	leibadena
abessiivi	leivata	leibadeta
komitatiivi	leivaga	leibadega

Teemamuodot lihavoitu.

Taivutustyypin adjektiivien vertailuasteet

• katso halb

Liittyvät sanat

• leibur

Yhdyssanat

• võileib, kiluleib
• rukkileib, nisuleib
• lihaleib
• leibjuust
• leibkond
• leivatehas

Aiheesta muualla

• leib Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• Eesti keele põhisõnavara: PSV / leib

Võro

Substantiivi

leib (gen leevä, part leibä)

1. leipä