luistaa

Suomi

Verbi

luistaa (53) (taivutus[luo])

1. liukua pintaa pitkin
2. (puhekieltä) sujua, edetä

   Työnteko näyttäisi luistavan teiltä hyvin.

3. (puhekieltä) jättää tekemättä, pakoilla

   Hän luisti laituritalkoista.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlui̯st̪ɑːˣ/
• tavutus: luis‧taa

Käännökset

1. liukua

viro: libisema

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: luistaminen, luistin, luisto
• verbit: luistattaa, luistella

Aiheesta muualla

• luistaa Kielitoimiston sanakirjassa