luomakunta

Suomi

Substantiivi

luomakunta (10)

1. (ylätyyliä, uskonto) maailma

   Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella luomakuntaa ja toimia tuhon voimia vastaan. (evl.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯mɑˌkunt̪ɑ/
• tavutus: luo‧ma‧kun‧ta

Etymologia

yhdyssana sanoista luoma ja kunta

Aiheesta muualla

• luomakunta Kielitoimiston sanakirjassa