luotto
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
- myönnetty laina; lainanantajan saaminen
- Hakija saa luoton ilman vakuuksia tai takaajia.
- (arkikieltä) luottamus
- Luotto on kova.
Ääntäminen
- IPA: /ˈluo̯t̪ːo/
- tavutus: luot‧to
Taivutus
Etymologia
Käännökset
Liittyvät sanat
- jatkuva luotto
- luottamus
- luotettavuus
- luottokelvoton
- luottokelpoinen
- velka
Johdokset
- adjektiivit: luotollinen
- verbit: luotottaa
Yhdyssanat
asuntoluotto, blankoluotto, henkilöluotto, kehitysluotto, kiinnitysluotto, kiinteistöluotto, korttiluotto, kulutusluotto, luotonantaja, luotontarve, luottoehto, luottohana, luottokauppa, luottokelpoisuus, luottokelvottomuus, luottokortti, luottolaitos, luottolimiitti, luottoluokitus, luottomies, luottoraja, luottoriski, luottosopimus, luottotappio, luottotili, luottovanki, luottovaraus, osamaksuluotto, päiväluotto, rahaluotto, tavaraluotto, toimitusluotto, valuuttaluotto, vientiluotto
Aiheesta muualla
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads