luukuttaa

Suomi

Verbi

luukuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) ajaa autolla tai muulla moottoriajoneuvolla täydellä teholla, käyttää moottoria täydellä teholla, revittää
2. (arkikieltä) soittaa äänentoistolaitetta täydellä teholla
3. (arkikieltä) jakaa postia, lehtiä, mainoksia tai muuta materiaalia postilaatikkoihin tai postiluukkuihin
4. (slangia) toimia varastetun tavaran tai huumeiden välivarastoijana
5. (slangia) hakea rahaa sosiaalitoimiston eli fattan luukulta

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːkut̪ːɑːˣ/
• tavutus: luu‧kut‧taa

Etymologia

• substantiivi luukku (heikko vartalo luuku- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

• luukku
• popittaa

Johdokset

• substantiivit: luukuttaminen

Aiheesta muualla

• luukuttaa Kielitoimiston sanakirjassa