marista

Suomi

Substantiivi

marista

1. (taivutusmuoto) elatiivi sanasta mari

Verbi

marista (66) (taivutus[luo])

1. valittaa (ärsyttävästi)

   Vaimo marisee aina, kun tulen myöhään kotiin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑrist̪ɑˣ/
• tavutus: ma‧ris‧ta

Käännökset

1. valittaa ärsyttävästi

englanti: bleat ranska: rouspéter

saksa: blöken venäjä: блеять ‎(bléjat’)

Liittyvät sanat

• murista
• napista, nurista

Synonyymit

• narista, märistä

Johdokset

• substantiivit: marina, mariseminen, marisija

Aiheesta muualla

• marista Kielitoimiston sanakirjassa