minstrel
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Englanti
Substantiivi
minstrel (monikko minstrels)
- (historia) trubaduuri; keskiajan Ranskan ja Englannin kiertävä esiintyvä taiteilija, joka lausui runoja ja lauloi yleensä säestäen itseään
- (historia) Yhdysvalloissa minstrel show'n esiintyjä
Etymologia
- keskienglannin menestrel < muinaisranskan menestral ("viihdyttäjä", "palvelija") < keskiajan latinan ministerialis ("palvelija", "palveluksessa oleva") < latinan ministerium ("palvelus") < minister ("palvelija")
Liittyvät sanat
- minstrelry, minstrelsy, minstrel show
Synonyymit
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads