muki

Suomi

Substantiivi

muki (5)

1. isokokoinen kuppi jota tavallisesti käytetään ilman asettia

Ääntäminen

• IPA: /ˈmuki/
• tavutus: mu‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	muki	mukit
genetiivi	mukin	mukien (mukein)
partitiivi	mukia	mukeja
akkusatiivi	muki; mukin	mukit
sisäpaikallissijat
inessiivi	mukissa	mukeissa
elatiivi	mukista	mukeista
illatiivi	mukiin	mukeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mukilla	mukeilla
ablatiivi	mukilta	mukeilta
allatiivi	mukille	mukeille
muut sijamuodot
essiivi	mukina	mukeina
translatiivi	mukiksi	mukeiksi
abessiivi	mukitta	mukeitta
instruktiivi	–	mukein
komitatiivi	–	mukeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	muki-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< ruotsi << englanti^[1]

Käännökset

1. muki

englanti: mug kroatia: šalica f. latvia: krūze liivi: kum; krūz ruotsi: mugg

turkki: kupa ukraina: кухоль m., кварта f. unkari: bögre venäjä: кружка viro: kruus

Liittyvät sanat

• mukiinmenevä

Johdokset

• adjektiivit: mukillinen

Yhdyssanat

emalimuki, kahvimuki, mukiinmenevä, muovimuki, muumimuki, nokkamuki, pahvimuki, peltimuki

Aiheesta muualla

• muki Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 351, 352, 5110 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa