noto

Espanja

Verbi

noto

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notar

Italia

Adjektiivi

noto m., nota[luo] f. (monikko noti[luo] m., note[luo] f.)

1. tunnettu

Verbi

noto

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notare

Latina

Verbi

notō (I) (akt. prees. inf. notāre, ind. perf. y. 1. p. notāvī, part. perf. notātus) (taivutus[luo])

1. merkitä, pistää merkki jhk
2. merkitä, tarkoittaa

Verbi

nōtō

1. yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta notus (joka on partisiipin perfekti sanasta nosco)
2. yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta notus (joka on partisiipin perfekti sanasta nosco)
3. yksikön neutrin datiivimuoto sanasta notus (joka on partisiipin perfekti sanasta nosco)
4. yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta notus (joka on partisiipin perfekti sanasta nosco)

Portugali

Verbi

noto

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notar