oksa

Katso artikkeli Oksa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

oksa (10)

1. puuvartisen kasvin, puun tai pensaan, rungosta eroava haara tai haarauma, jossa lehdet ja kukat kasvavat

Ääntäminen

• IPA: /ˈoksɑ/
• tavutus: ok‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oksa	oksat
genetiivi	oksan	oksien (oksain)
partitiivi	oksaa	oksia
akkusatiivi	oksa; oksan	oksat
sisäpaikallissijat
inessiivi	oksassa	oksissa
elatiivi	oksasta	oksista
illatiivi	oksaan	oksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oksalla	oksilla
ablatiivi	oksalta	oksilta
allatiivi	oksalle	oksille
muut sijamuodot
essiivi	oksana	oksina
translatiivi	oksaksi	oksiksi
abessiivi	oksatta	oksitta
instruktiivi	–	oksin
komitatiivi	–	oksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	oksa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. puun tai pensaan haara

englanti: branch, bough, limb; twig; (leikkokukan) sprig espanja: rama f. hollanti: tak m. inarinsaame: oak'si inkeroinen: oks italia: ramo m. karjala: oksa kiltinänsaame: вуэккьс [vuekːs] kroatia: grana f., (pieni) grančica f. latina: ramus m. liivi: oksā livvi: oksu lyydi: oks niittymari: укш (ukš) [ukʃ]

pohjoissaame: oaksi portugali: ramo m., galho m. ranska: branche f., rameau m. ruotsi: gren; kvist saksa: Zweig m.; (paksu) Ast m. sloveeni: veja f., (pieni) vejica f. tšekki: větev f. turkki: dal ukraina: сук m., гілля f.; гілка f., вітка f. unkari: ág vatja: õhsa venäjä: сук m.; ветвь f., ветка f., веточка f. vepsä: oks viro: oks

Liittyvät sanat

• haara
• juuri
• kärhi
• ritva
• varpu
• verso
• virpi
• vitsa
• risu

Johdokset

• adjektiivit: oksainen, oksakas
• substantiivit: oksasto, oksastus, oksisto
• verbit: oksia, oksastaa

Yhdyssanat

kukkaoksa, oksalakka, oksamassa, oksanhaara, oksanreikä, oksaratasnahikas, oksasaha

Aiheesta muualla

• oksa Kielitoimiston sanakirjassa
• oksa Tieteen termipankissa

Karjala

Substantiivi

oksa

1. oksa

Aiheesta muualla

• oksa Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Viro

Substantiivi

oksa

1. yksikön genetiivimuoto sanasta oks
2. (taivutusmuoto) yksikön illatiivi sanasta oks