omata

Suomi

Substantiivi

omata (13)

1. (urheilu) sumopainissa tekniikka, jossa hyökkäävä osapuoli tarttuu vastustajansa reiteen sisäpuolelta, nostaa sitä taaksepäin yläviistoon ja samalla painautuu vasten vastustajan kehoa pakottaen hänet selälleen

Taivutus

Sanan taivutus monikossa on epäselvä.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	omata	–
genetiivi	omatan	–
partitiivi	omataa	–
akkusatiivi	omata; omatan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	omatassa	–
elatiivi	omatasta	–
illatiivi	omataan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	omatalla	–
ablatiivi	omatalta	–
allatiivi	omatalle	–
muut sijamuodot
essiivi	omatana	–
translatiivi	omataksi	–
abessiivi	omatatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	omatine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	omata-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• japanin sanasta 大股 (ōmata)

Verbi

omata (73) (taivutus[luo])

1. ilmaisee, että jollakulla tai jollakin on (olemassa, omistuksessaan tai hallinnassaan) jotakin

   Hyvät vuorovaikutustaidot omaava työntekijä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈomɑt̪ɑˣ/
• tavutus: o‧ma‧ta

Huomautukset

• Sana on luotu vastineeksi muissa kielissä esiintyville kieliopillisille rakenteille (esimerkiksi ruotsin ha-verbi).
• Sanaa on pitkään vieroksuttu, eikä sitä suositella käytettäväksi varsinaisen omistamisen tai "jollakulla on jotain" -tyyppisten rakenteiden ilmaisuun.
• Varsinkin kielenhuolto- ja tyylioppaat vieroksuvat sanaa ja pitävät sen käyttöä huonona tyylinä.^[1]

Etymologia

• substantiivi oma (vartalo oma- + pääte -ta (:-a-))

Käännökset

1. olla, omistaa (epäkömpelöitä käännöksiä ellei toisin mainita)

bosnia: imati englanti: have espanja: tener italia: avere latina: habeō puola: mieć

ruotsi: ha saksa: haben tšekki: mít ukraina: мати [máty] venäjä: иметь [imét'] (harvinainen)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: omaaminen

Aiheesta muualla

• omata Kielitoimiston sanakirjassa
• Salli Kankaanpää: Omaatko hyvän kielitaidon ja paljon työkokemusta? Kielikello. 1/1999. Viitattu 13.1.2020.

Englanti

Substantiivi

omata (monikko omata)

1. (urheilu) omata

Kroatia

Verbi

omata

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä omatati