opiskeluaika

Suomi

Substantiivi

opiskeluaika (9-D)

1. aika, jonka opiskelija on käyttänyt opiskeluun; myös se aika joka on varattu tai annettu opiskeluun

   Opiskeluoikeuksien kesto ja opiskeluajan kulumisen seuraaminen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈopiskeluˌɑi̯kɑ/
• tavutus: o‧pis‧ke‧lu‧ai‧ka

Etymologia

yhdyssana sanoista opiskelu ja aika

Liittyvät sanat

• opiskelija-aika

Aiheesta muualla

• opiskeluaika Kielitoimiston sanakirjassa