osaton

Suomi

Adjektiivi

osaton (34-C) (komparatiivi osattomampi, superlatiivi osattomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, jolla ei ole osaa
2. sellainen, jolla ei ole osuutta jostain; ilman jätetty; vaille jäänyt
3. (kuvaannollisesti) jolla ei ole omaisuutta, kotia tai perhettä; kovaonninen

Ääntäminen

• IPA: /ˈosɑt̪on/
• tavutus: o‧sa‧ton

Etymologia

• substantiivi osa + johdin -ton

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: osattomuus

Aiheesta muualla

• osaton Kielitoimiston sanakirjassa