panettaa

Suomi

Verbi

panettaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (alatyyliä) yksipersoonainen + partitiivi tuntea sukupuolista halua, naitattaa

   Mua panettaa melkein joka päivä, mutta muija ei anna pillua kun korkeintaan kerran kuussa.

   On aika vaikeeta keskittyä töihin, kun on ihan märkänä ja panettaa jatkuvasti.

2. (harvinainen, lähinnä kirjakieltä) laitattaa

   Rakel panetti kansalaisaloitteen pystyyn, koska oli itse vasta 16.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑnet̪ːɑːˣ/
• tavutus: pa‧net‧taa

Etymologia

• verbi panna (vokaalivartalo pane- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. tuntea sukupuolista halua

englanti: be horny

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: panettaminen

Aiheesta muualla

• panettaa Kielitoimiston sanakirjassa