piilu

Suomi

Substantiivi

piilu (1)

1. (rakennustekniikka) hirsien veistossa suuria pintalastuja irrotettaessa käytettävä leveäteräinen kirves

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːlu/
• tavutus: pii‧lu

Etymologia

• ruotsin sanasta bila, piiluta; piilu, piilukirves

Käännökset

1. leveäteräinen kirves

englanti: broadaxe ruotsi: bila

saksa: Beil n.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• piilukirves

Yhdyssanat

• mestauspiilu
• ojapiilu
• piilukirja

Aiheesta muualla

• piilu Kielitoimiston sanakirjassa