pik

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Kroatia

Substantiivi

yksikkö monikko
nominatiivipȉkpìkovi
genetiivipìkapȉkōvā
datiivi-lokatiivipìkupìkovima
akkusatiivipȉkpìkove
vokatiivipičepìkovi
instrumentaalipìkompìkovima

pȉk m. 

  1. pata (tavallisen korttipakan maa)

Ääntäminen

  • IPA: /pîk/
  • tavutus: pik

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

Aiheesta muualla

  • pȉk Školski rječnik hrvatskoga jezika

Puola

Substantiivi

pik m.

  1. (korttipelit) pata
  2. huippu

Ruotsi

Substantiivi

pik yl. (2) (yks. määr. piken [luo], mon. epämäär. pikar[luo], mon. määr. pikarna [luo])

  1. (historia, sodankäynti) piikki

Etymologia

< ranskan samaa tarkoittava pique

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads