placo

Esperanto

Substantiivi

placo (yks. akk. placon; mon. placoj, mon. akk. placojn)

1. tori, aukio

Ido

Substantiivi

placo (yksikön akkusatiivi placon; monikko placi, monikon akkusatiivi placin)

1. tori, aukio

Italia

Verbi

placo

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä placare

Latina

Verbi

plācō (I) (akt. prees. inf. plācāre, ind. perf. y. 1. p. plācāvī, part. perf. plācātus) (taivutus[luo])

1. rauhoittaa