polta

Suomi

Verbi

polta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä polttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä polttaa

Gallura

Substantiivi

polta f.

1. ovi

Ääntäminen

• IPA: /'pɔlta/

Tavutus

• tavutus: pol‧ta

Italia

Substantiivi

polta f. (monikko polte[luo])

1. (historia, kirjakieltä) Rooman valtakunnan aikainen polentan kaltainen ruokalaji, joka oli suosittua ennen leivän keksimistä
2. (kirjakieltä, laajennettu merkitys) sekaannus, hässäkkä

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolta/

Tavutus

• tavutus: pol‧ta

Etymologia

• latinan sanasta pultem < akkusatiivimuoto sanasta puls (’ateria’; ’puuro’) < muinaiskreikan sanasta πόλτος (póltos, ’jauhoista tehty puuro’) < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *pel (’jauho’; ’pöly’)

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• (vanhentunut) polte

Sambali

Substantiivi

polta

1. ovi

Etymologia

• samanmerkityksisestä espanjan kielen sanasta puerta