poltella

Suomi

Verbi

poltella (67-C) (taivutus[luo])

1. polttaa (ilmaisee usein epävarmuutta tai spekulatiivisuutta)

   Puolen vuoden ajan olen poltellut pellettiä täysin ongelmitta.

   Pitäisi nyt keväällä poltella mökin pihalta monta isoa risukasaa jotka jäi viime syksyn kuusisavotasta.

   Uusissa myllyissä nykyään asiakkaan täytyisi itse poltella recovery-levyt heti kun on paketin saanut pystyyn.

2. polttaa tupakkaa tai huumetta
3. (vain y.3.p.) tuntea malttamattomuutta

   Kesä lähestyy, ja pihan kohennus alkaa poltella mielessä.

4. (vain y.3.p.) tuntea kutinaa tai kirvelyä

   Kurkkua alkaa poltella ja kihelmöidä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolt̪elːɑˣ/
• tavutus: pol‧tel‧la

Etymologia

• frekventatiivinen muoto sanasta polttaa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: poltteleminen

Idiomit

• kuin jäitä poltellessa
  1. tekemällä tai tekemässä jotakin tarpeetonta tai epämielekästä

     Siinä kyllä aika meni kuin jäitä poltellessa.

Aiheesta muualla

• poltella Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1047 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa